Toinen siipi taivaassa - iltahartaus 24.3.2017

Iltahartaus 24.3.2017, Yle Radio 1

Toinen siipi taivaassa

Katselen tyttäreni  sinisiä silmiä.
Hän on jo kuudentoista. Kauniit suuret silmät, sievät kasvot.
Ja nauru herkässä - niin kuin on ollut aina.
Katselen häntä ja syötän iltaruokaa.
Laitan suuhun sopivina annoksina  leipää, banaania…
Ja olen ihan aidosti ilahtunut joka kerta, kun hän avaa suunsa, pureskelee, nielee.
Näin ei ole ollut aina.
Suun avaamisen taito tuli kahden vuoden harjoittelun jälkeen.

Tiedän, että koskaan, ikinä elämässäni,
en ole tehnyt enkä tule tekemään mitään yhtä arvokasta
kuin että syötän ihmistä, joka ei osaa itse laittaa ruokaa  suuhunsa.
Vakuutan itseäni tästä tärkeydestä
koska oma levoton mieli kiirehtisi jonnekin toisaalle,
ei malttaisi istua aloillaan näin pitkään.
Olisi niin paljon muuta – mukamas tärkeämpää.

Oma mukavuudenhaluinen mieli
ei jaksaisi ottaa vastaan raivonpuuskaa: sotkua, huutoa, kipeästi raapivia kynsiä.
Teen tässä ja nyt päivän tärkeintä tehtävää, yritän vakuuttaa itselleni.

Tyttöseni – sinisilmä, tässä sinua syöttäessäni
ehdin puhella sinulle ja tuolle koiralle joka odottaa, mitä lattialle putoaa.
Tyttöni pieni tulit meille niin kaivattuna.  Et vain oikein asettunut  tähän meidän maailmaan.
Kuin olisi jäänyt toinen siipi taivaaseen.
Ajattelun ja sanojen - tahdon ja toimeliaisuuden tuolle puolen.

Olet kyllä täällä, mutta omassa maailmassasi: musiikin, tuulen ja veden maassa.
Naurun ja karjahtelun maassa.

Et puhu etkä ymmärrä puhetta. Mutta voi mikä opettaja oletkaan ollut!
Vanhempiasi kurssitat kärsivällisyyden alakoulussa.
Pikkuveljesi on sinun opissasi tainnut tulla jo empatian tohtoriksi.

Et ole kunnolla löytänyt omia käsiäsi,
mutta teet vastaansanomattomia paljastuksia ihmisistä ympärilläsi.
Kuin kultajyviä, seulot esiin lämpimiä sydämiä suvussa, naapureissa, hoitajissasi.
Joskus taidat myös vihjaista kenen mielipiteistä – ei tarvitse niin välittää. 

Myös tämän meidän yhteiskuntamme ansiot ja epäkohdat
tuot julki vain olemalla olemassa.

Siitä lähtien, kun aloimme aavistaa, että jäisit tässä elämässä paljosta paitsi,
siitä lähtien olen tiennyt että tarvitsen uskoa taivaaseen. 

Tarvitsen luottamuksen, että joskus me olemme siellä,
missä sinä juokset tervein, tottelevin jaloin ulkona omenapuiden alla
ja minä katselen sinua hyvillä mielin.
Siellä sinä höpötät minulle kaikki hauskat juttusi.
Äitinä minulle riittää sellainen taivas.

Toinen siipesi on taivaassa.
Se lentää kevyesti siellä minne minun on vielä matkaa.
Kun taivaan Jumala katsoo sinua, tyttöni,  Hän ei näe vammaa eikä vikaa.
Ja sellaisin silmin sinut pitää nähdä.
Jo täällä ja nyt.
Olet hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin olet.

Katson sinun kauniita silmiäsi ja mielessäni siunaan kaikkia heitä,
jotka ovat tänään ruokkineet puolisoaan, lastaan, vanhempaansa, hoidettavaansa.

Taivaan Isä, siunaa heitä kaikkia.
Siunaa hoitajia ja hoidettavia. Siunaa elämän tärkeitä tehtäviä.
Anna meille silmät nähdä kaunis ja hyvä siinä mikä on niin lähellä.
Anna kärsivällisyys viipyä tärkeiden asioiden äärellä.

Taivaan Isä, suo ettei yhdenkään ruokkivan käden
tarvitsisi väsyä kohtuuttomasti.
Opeta meitä jakamaan elämän iloa ja kuormaa.

Aamen.

musiikki: Luojan kaunein ajatus