Näkemisen kulmia, iltahartaus 22.11.2018

Iltahartaus,  22.11.2018, Yle Radio 1

"Voiko Jumala nähdä minut taivaasta, jos menen pöydän alle piiloon?

Miten Jumala voi kuulla kaikki rukoukset, kun ihmiset puhuu niin montaa eri kieltä?
Osaako Jumala kiinaakin? Ja entä kun kaikki rukoilee yhtä aikaa?
Miten Jumala ehtii kuunnella?

Jos Jumala on kaikkialla maailmassa, niin ei kai sentään avaruudessa?"

Parasta hengellisen elämän hoitamista aikuiselle
taitaa olla keskustelu pienen ihmisen kanssa.

Heittäytyä ihmettelemään jumalallista – ikuista – ääretöntä

Taivuttaa ajatusta vielä kerran – ja huomata, miten vajaaksi oma päättely jää.

Ja miten kummassa niitä luutuneita käsityksiä oikein kertyykään rajoittamaan Jumalan suuruutta.

Yksi esimerkki – karttojen maailmasta

Oletko nähnyt australialaisen maailmankartan? Voit kuvitella sen mielessäsi.

Siinä on keskellä, ylhäällä Australia

Australian vasemmalla puolella Tyyni meri ja Amerikan mantereet
- Argentiina ja Chile ylimpänä

- alimpana Kanada

- äärimmäisessä ala nurkassa vasemmalla on Grönlanti

Oikeassa reunassa Afrikan manner – Kap kaupunki ylimpänä

Suomen jos yrität löytää – niin siellähän se on, oikeassa alareunassa
Suomi neito pää alaspäin

Siltä maailma näyttää Australiasta katsottuna.

Tuollaista karttaa katsoessa hätkähtää, kuinka tottunut onkaan tiettyyn tapaan esittää tämä pallon muotoinen planeetta.

Eurooppalaisina meillä on paljon tarpeetonta kuvitelmaa, että meidän kulttuurimme ja historiamme olisi koko maailma.

Näkökulman vaihtaminen tekee yleensä hyvää.

On rikkautta, jos yhden ihmiselämän aikana saa ihmetellä elämää useammasta roolista käsin.

Ihminen kuvaa pallon omasta asuinpaikastaan käsin ja tekee siitä kaksiulotteisen kartan.
Vaikka pallo on pallo.
Aina oikein päin vaikka kuinka kääntelee.

Jumalallista olisi nähdä tasapuolisesti joka näkökulmasta.
Inhimillistä on katsoa omasta vinkkelistään.

Muistatko, kun koulussa otettiin luokkakuva

ja usean viikon kuluttua valmiit kuvat sitten tulivat.

Kihelmöivä jännitys. Sitten saat kuvan esille.

Katseesi hakee sieltä ensimmäisenä….

Ketä?
Arvatenkin itseäsi.

Jotenkin vähän hupsua, melkein noloa – mutta ennen kaikkea hyvin inhimillistä.

Tällaisia me nyt vaan olemme. Itse kukin meistä on tärkeä itselleen. Toivottavasti on!

Meitä kiinnostaa, miten toiset meidät näkevät.

Kun katsoo sitä luokkakuvaa. Siinä on kymmenen, kaksikymmentä tai kolmekymmentä koululaista

kukin oman maailmansa napoja.

Eikä aikuinen siitä kummemmaksi muutu.

Ihmeesti sitä yksi jos toinenkin selaa kuvia lomamatkalta tai suvun juhlista sillä silmällä että ensin pitää nähdä onko osunut kuviin ja miltä sitä nyt sitten näyttää.

Keskustelutilaisuuden jälkeen saattaa vahvimmin mielessä pyöriä vain se yksi puheenvuoro, jonka itse käytti.

Entä jos lakkasi nolostelemasta tätä itsestään kiinnostumisen piirrettä.

Sen sijaan myöntäisi.
Suomalaisena katson maailmaa tästä näkökulmasta – siispä ymmärrän että ranskalainen, etiopialainen, bolivialainen ja tongalainen tekee samoin ja se on ihan jees.

Yhdessä voimme rakentaa ehjän kuvan isommasta kokonaisuudesta.

Minä olen kiinnostunut minun omasta voinnistani, tulevaisuudestani, siitä miten toiset minuun suhtautuvat. On siis ymmärrettävää, että kaverikin kiinnittää huomionsa omiin asioihinsa eikä aina tule ajatelleeksi minun näkökulmaani. Yhteisiä asioita ja erilaisuuden ymmärtämistä voi kyllä löytyä, mutta sitä varten pitää kommunikoida, nähdä vaivaa.

Voisiko ajatella, että usko Jumalaan, vapauttaisi ihmisen olemaan ihminen.
Ei enempää eikä vähempää.

Tällainen rajallinen
On erikseen kaikkinäkevä Jumala, jolta ei voi piiloutua ei pöydän alle eikä oman epäuskon verhoon
Ja erikseen ihminen, jonka elämä on sidottu sinänsä ihmeellisiin, mutta kovin rajallisiin aisteihin.

On erikseen Jumala, joka kuuntelee sujuvasti yhtäaikaisia rukouksia eri kielillä, ylittää olemuksellaan kaikki ajan ja paikan rajat.

Ja erikseen ihminen – taapertaja tässä ja nyt

Ja näin on hyvä. Toiselta ihmiseltä odotan vain sen, mitä ihmiseltä voi odottaa.

Edes puoliso ei lue ajatuksia – virkamies ei siirrä vuoria – lapsi ei lunasta pilvilinnaasi.

Ihmisten kesken voi jakaa suunnattoman paljon hyvää ja kaunista.

Mutta vain Jumalassa on tulevaisuus ja toivo.

musiikki: Laula ihmisille