Ja vesi virratkoon... ja kirkas äly. Voi ihme, miten vaikeita maailman yksinkertaisimmat asiat ovatkaan. Juutui eilen illalla Hesarin uutissivulle http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=3165264 ihmettelemään onko vesi perusoikeus vai ei. Kolmen vuoden välein järjestettävä kansainvalinen Vesifoorumi kun ei kyennyt yksimieliseen julkilausumaan siitä, että vesi kuuluisi jokaisen ihmisen perusoikeuksiin. Yksimielisiä ollaan vain siitä että se on ihmisen perustarve.
Asian uutisointi ja kommentointi kulkee yhtä uraa: Hyi tuhmia, jotka eivät suo puhdasta vettä köyhille.... Mutta mikä on 'oikeus' ja mikä on 'tarve'? Jos vesi määritellään perusoikeudeksi, voiko sillä käydä kauppaa? Kannattaako kenenkään kaivaa kaivoa? Suuressa mittakaavassa asiat käyvät yllättävän vaikeiksi. Jos ajattelee suomalaista kyläyhteisöä, on aivan kohtuullista olettaa, että kukin katsoo talolleen sellaisen paikan, jossa vettä on saatavilla, kaivaa kaivonsa ja huolehtii siitä. Ja jos kuivuus yllättää, tauti tai kuolema verottaa kohtuuttomasti, niin tottakai naapuri tarjoaa oman kaivonsa vettä - rahatta. Velvollisuus ja oikeus kulkevat luontevasti yhdessä.
Suomalaisen kunnallistekniikan alueellakin ymmärrän teemaa jotenkuten. On vesilaitos ja vesimaksut. Ja jos lasku jää maksamatta, niin ei janoon kukaan kuitenkaan kuole. Mutta yksittäinen ihminen ei voi vaatia kunnallistekniikkaa tulemaan luokseen - vesi ei ole sellainen oikeus. Vaikka se on kaikkien tunnustama perustarve.
En minä tiedä, mitä pitäisi ajatella maissa, joissa kuivuus voi kestää vuosia.
Ilma on helpompi ajatella jokaisen ihmisen perusoikeudeksi. Happea toki pullotetaan ja myydään, mutta haluaisin uskoa, että jokainen joka kykenee hengittämään omilla keuhkoillaan, saisi tehdä sen ilmaiseksi ja erityistä vaivaa näkemättä. Ja he jotka tarvitsevat konetta ja lisähappea saavat tarvitsemansa. Vaikka senkään oikeuden universaalisuudesta en ole varma. Tarve se ainakin on.
Olen metsänomistaja, ja koska palstani ei ole järven rannalla, minulla on käyttöoikeus Suonteen rantaan. Saan mennä kalaan, vaikka riitautuisin kuinka pahasti naapurini eli enoni kanssa. Olo on turvattu. Suomen lainsäädäntö tuntee vanhastaan tämän oikeuden veteen - se on meillä selkäytimessä. Ja jos Keski-Afrikkaan tai Mongoliaan lähtetään laivarahtia, niin rannikon maat eivät saa ryöstää koko lastia. Näin sanoo selkäytimeni. Mutta ei minulla kuitenkaa ole niin paljoa ymmärrystä että oikeasti tietäisin onko vesi oikeus vai tarve. Pääasia että vettä riittää! Ja että kunnioitamme toistemme tarvetta veden saantiin.
Lähes päivittäin jaksan ihmetellä sitä, että raha antaa oikeuden liata vettä ja ilmaa toistenkin edestä. Ja se on niin hyväksyttävää. Entä jos jaettaisiin kiintiöt, joilla ei voi käydä kauppaa? Pitäisi varmaan ensitöiksi muuttaa lämpämpiin oloihin...
