Kolme nimeä, iltahartaus 31.1.2019

Kolme nimeä

Iltahartaus 31.1.2019, Yle Radio 1

On torstai-ilta ja olemme aloittamassa rippikoulua Helsingissä, Malmin kirkossa,
25 nuorta ja kaksi pappia.

Vanhasta kokemuksesta tiedän, että kesäkuun lopussa, kun yhteinen matka päättyy
jokainen näistä nuorista
tuntuu jollain tapaa tutulta ja ihan mahdottoman mukavalta,
ja olen iloinen, että olen saanut tutustua juuri heihin.

Nyt on ensimmäisen pienen iltahartauden aika.

Aloitan sen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Niin alkaa se meidän konfirmaatiomessukin sitten juhannuksen jälkeen
Samoilla sanoilla alkoi kastejuhla,
vihkiminen kirkossa, hautajaiset kappelilla, messu sunnuntaisin.

Aina sama alku, joka arvatenkin livahtaa monelta ohi kuulemisen.

Siksi pysäytänkin nyt siihen. Ei mennä suotta yhtään pidemmälle.

Mitä sinä kuulet, kun kirkossa aloitetaan
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen?
Millaisina nuo sanat näyttäytyvät?

Kenties paikalleen asettavat, rauhoittavat sanat
sellaiset, joilla maadoitetaan, asetetaan rajat.
Merkitään maa, että tässä me olemme, tällä pohjalla.

Se on kuin betonia valaisi – tässä on perustus.
Tai laittaisi kolme kiveä kulmiin merkiksi:

näiden rajapyykkien sisällä me olemme, elämme ja liikumme.

Niissä kolmessa sanassa voi nähdä myös liikkeen:

kuin verhoja avaisi kolmesta ikkunasta.

Katsokaa ulos Jumalan ihmeitä: Isää, Poikaa, Pyhää Henkeä!

Katsokaa ja nähkää!

Tai ehkä ennemminkin, että me istumme sisällä pimeässä
ja verhot avataan, jotta Jumalan valo löytäisi meidät.

Tule Isä ja Poika ja Pyhä Henki valaisemaan meitä täällä.

Näytä meille maisemia sinun maailmastasi,

avarra kapeaa ymmärrystämme.

Anna meidän kylpeä valossasi.

Sellaista se voisi olla.

Mutta joskus epäilen, mahtaako kastejuhlan tai vihkimisen alussa sanottu

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

solahtaa korvien ohi tyhjänä fraasina jälkeä jättämättä.

On tarpeen pysähtyä.

Antaa jokaisen sanan upota sieluun.

Minä ja sinä – me olemme tässä koolla

Isän nimessä ja Hänen nimeensä kastettuina.

Saman Isän lapsia. Sisaruksia.

Kun Jumala  - kaikkivaltias ja pyhä,

koko elämän alkuunsaattaja ja ylläpitäjä

kaiken hallitsija, kutsuu meitä omiksi lapsikseen,

silloin me emme voi koskaan olla tässä elämässä vieraita ja muukalaisia, ylimääräisiä tai turhia.

Et sinä eikä kukaan toinenkaan

Pojan nimessä koolla ja Häneen liitettyinä.

Saada seurata parasta mahdollista opettajaa,

armontuojaa.

Liittyä pitkään oppilaiden, seuraajien ketjuun.

Kysyä yhä uudelleen ”Mitä Jeesus tekisi?”

Aika on uusi ja valmiita askeleita ei ole,

joten kyselijän ja etsijän tiellä olemme.

Pyhän Hengen – eläväksi tekevän Jumalan hengen

nimeen kastetut ja kokoontuneet,

luottakaa, luottakaa järkähtämättä, että Hän on joka hetki lähellä.

Lohdutuksen henki.

Totuuden henki.

Uskon ja rakkauden lähde.

Tässä nimessä on hyvä olla, elää.

Tulla yhteen ja kulkea itsekseen.

Pysähtyä ja toimia.

Levätä ja tehdä työtä.

Iloita ja surra, kaivata ja löytää täyttymys.

Kolme nimeä yhdelle Jumalalle, olkoot ne nimet tuttuja, rakkaita, merkityksellisiä. Pyhiä.

Niin kuin sinun nimesi on Hänelle tuttu, rakas, merkityksellinen.

Me lähdemme nyt tällä ripariporukalla Jumalan nimessä tutustumaan myös toinen toisiimme
ja kesäkuun viimeisenä päivänä, kun tulemme tähän samaan kirkkoon, arvaan, että jokaisen nimi ja persoona on toisille tuttu, rakas ja merkityksellinen. Niin siinä käy, kun ollaan samalla maaperällä ja availlaan niitä verhoja. Nähdään ja näytään toinen toisillemme.

Siunatkoon sinua kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki.

musiikki: virsi 930