On harvinaisen hyvä aika potea sitkeää flunssaa. Herään öisin pariksi tunniksi yskimään ja aika kuluu rattoisasti Vancouverin kisoja katsellen. Viime yönä sain seurata Slovakia - Latvia -ottelua. Peli pysyi varsin herrasmiesmäisenä, vaikka Slovakia ryöpytti maalinteolla. Tuttu kuvio toistui: kaverit onnittelivat maalin tehnyttä "paijaamalla" päätä rotevilla otteilla. Olen niin nainen että osaan ihmetellä aina tuota nallekarhujen hellyyttä. Luulisi, että tuntuu aika ilkeälle, kun joku mäiskäisee isolla hansikkaalla kypärää. Outo tapa onnitella, sanoo ei-niin-urheilullinen, hentokalulainen naisihminen.
Mutta tyylit on monet. Ja tilanteet. Ihan kiva, jos osataan pitää tyylit siellä minne ne kuuluvat. Onneksi kukaan ei ole tullut noilla otteilla kehaisemaan vaikkapa hyvästä saarnasta. Tästä osasin olla kiitollinen viime yönä.
Sitten kuitenkin muistin, että kyllä pastoriakin on lähestytty "kaukalotyylillä". Se oli Suonenjoki ja päihdepoikien Nikkaripaja. Tapasin käydä siellä ohi kulkiessani ja pidin virkatehtävänäni puutöiden ihastelua. Palkaksi tuli taatusti riittävä määrä paistinlastoja. Kerran Nikkaripajalla pyöriessäni, Niku, kulmakunnan pelätyin rötisijä, vilkaisi kenkiäni. Ne olivat hänen mielestään turhan kevyet kylmään säähän. Niku huolestui, ettei tyttöpappi vaan vilustu, otti kaikki karhunvoimat käyttöönsä, tarttui nilkkaani ja tempaisi ylös. Takana höyläpenkin kulma, mutta onneksi myös Suihkosen Liisa ja nopeat refleksit. Pappi välttyi vammoilta. Mutta jos olisinkin tuossa hetkessä siirtynyt eläkepappien riveihin, niin syynä olisi vain hiukan harhaan osunut tyylitaju.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit! Useimmille lienee helpointa valita "nimetön" ja kirjoittaa oma nimi viestin loppuun.