Homosoppa

Soppa kiehuu. Kirkolliskokous istuu tänään yömyöhään. Tuloksena lienee laiha keitos: että papilla on lupa rukoilla parisuhteensa rekisteröineiden puolesta. Suuri osa meistä olisi halunnut tuhdimman evään: siunauksen - ja aikanaan vihkimisen.

Tänä syksynä mediassa kohuttu aihe ei saa minua innostumaan. No, sen verran sentään, että kaivoin netin uumenista hyvän artikkelin, jossa Kari Kuula argumentoi aiheesta ja paneuduin siihen. Kuulan artikkeli Kannatti lukea ja viisastua. Mutta miksi julkinen keskustelu aiheesta ei minua sytytä? Ainakin siksi, että

- Koska en pitäisi siitä, että ulkopuoliset ihmiset arvioisivat minun seksuaalisuuttani, ajattelen ettei minunkaan pidä sellaisia toisten puolesta miettiä.

- Koska olen kahden kirkon pappi, minulla on sekä lupa vihkiä homoseksuaaleja että kielto siunata heitä. Tämä on varsin viehättävä dualistinen todellisuus, jossa koen oloni oikein kotoisaksi. Yksikään homopari ei ole pyytänyt minulta rukousta tai siunausta. Mutta jos pyydettäisiin, niin voisin tarjota heille samaa mahdollisuutta, joka suomalaisilla naisteologeilla oli vuosikymmenten ajan: laivareissu lahden taakse. Eikä heidän edes tarvitsisi jäädä sinne pysyvästi. Hetken vain olisivat kirjoilla ja hoidettaisiin homma kuntoon.

- Koska minä haluan olla samaa kirkkoa ns. konservatiivien kanssa. Suurin osa heistä on oikein sopuisaa, vilpitöntä, rakastavaa, elämäniloista, tasapainoista väkeä ja uskollista kristikansaa. Vaikka omilta näkemyksiltäni edustankin hyvin "liberaalia" linjaa niin näen, että ilman herätyskristillisiä liikeitä, meidän kirkomme olisi kovin vaisu. Jostain kumman syystä ne aktiiviset, uskollisesti tehtäviinsä sitoutuneet maallikot tulevat usein näiden "konservatiivien" liikeiden kasvatteina.

- Koska en vain jaksa jauhaa asiasta, joka itselleni on tullut selväksi heti kun 80-luvun alussa tutustuin opiskeluympyröissä homoseksuaaleihin ystäviin ja viimeistään silloin, kun 90-luvun lopussa toimin seurakunnassa, jossa kuuluin papistossa vähemmistöön oman seksuaalisen suuntautuneisuuteni vuoksi.

- Koska tiedän, että päätökset kyllä tehdään toivomaani suuntaan. Ei sillä aikataululla niin väliä. Pääasia minulle on, että kirkko seuraa yhteiskunnan linjaa esim. hyväksymällä työntekijöille julkisen parisuhteessa elämisen.

- Koska en vain osaa nähdä näitä parisuhde- ja avioliittoasioita niin kovin vahvasti kristillisessä viitekehyksessä. En tiedä, miksi avioliitto olisi sen "kristilisempi" ihmissuhde kuin vaikka vanhemmuus, ystävyys, sisaruus. Voi olla että olen vain ymmärtämätön ja sivistymätön, mutta kyllä minulle riittää ihan maallinen avioliitto. Se on mahdottoman hyvä juttu ilman sen kummempia jumalallisia perusteluita.