Suoraan sanottuna, nyt reilut 22 vuotta olen pappina ihmetellyt noita väitteitä. Kirkko on etäinen, pönäkkä, tavallisen ihmisen arjesta kaukana... Mikä ihmeen kirkko? Olen ajatellut että kai papit omalta osaltaan on tätä kirkkoa. Minä olen. Pönäkkä olen ollut etenkin raskausviikoilla 30 - 38. Etäinen.... kyllä kai joskus haluaa vähän vetäytyä, kun ei jaksa kaikkea... mutta silti...
Tältä omalta osaltani olen kirkkoa. 49 vuotta jäsenenä, 22 vuotta virkaan vihkiytyneenä. Tämä pikkuinen kirkonsirpale on taas tänään pessyt kakkapyllyä, huolehtinut koululaisen reppuun varahanskat ja jalkaan ulkohousut, ripustaa kohta pyykit, kaivaa nenäänsä ja soittaa muutaman puhelun, vastaa sähköposteihin, kävi eilen sen mummon ovella, jota ei ole näkynyt kirkolla muutamaan viikkoon, istui kastekodin olohuoneen lattialla leikkaamassa paperisilppua sen edellisen kastetun kanssa. Pastori virkatyönään roudaa auton täydeltä pehmoeläimiä Nooan arkkiin, pesee pakastusrasioita työttömien ruokailua varten, vie perheen turvakotiin, siivoaa oksennukset nuorisotilan vessasta, vaihtaa renkaan matkailuautoon seurakunnan retkellä, lämmittää saunan ja kaivaa rosvopaistia varten kunnon kuopan, pesee nuorimpien leiriläisten hiukset, auttaa vanhuksen vessaan, käy pitkät keskustelut rauhoitellakseen skitsofreenikon harhaista maailmaa, pitää kädestä ja siunaa pian kuolevaa, kuljettaa omaiset muistotilaisuuteen.
Jokaiselta meiltä jää tekemättä lukuisa määrä arjen hyviä tekoja. Meiltä jää huomaamatta arjen reunaehtoja jotka estävät seurakuntalaisia pääsemästä yhteen. Mutta jos kirkko muodostuu kaikista meistä kirkon jäsenistä, niin eikös me aika likellä omaa arkeamme eletä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit! Useimmille lienee helpointa valita "nimetön" ja kirjoittaa oma nimi viestin loppuun.