Lapset (= oma sälli ja naapurin pari tenavaa) leikkivät nyt kolmatta kesää porukalla. Leikeissä on kaksi jotenkin erityistä. Sellaisia, joita aikuiset tuskin keksisivät tai osaisivat niihin opastaa. Toisessa leikissä otetaan ulkovarastosta kaikki ulkoleikkeihin soveltuvat esineet: pallot, hulavanteet, muut renkaat, mailat, hyppynarut, keilat... Heitellään niitä pihan keskellä kasvavaan monihaaraiseen, matalahkoon koivuun. Leikin kohokohta on, kun kaikki lelut on saatu pysymään puussa. Sitten haetaan varastosta vielä kaikki pitkät esineet: lapiot, harjat, haravat... Sohitaan niillä leluja alas ja lopuksi, kun sohimalla ei enää ylletä, niin aletaan heitellä niitä pitkiä esineitä puuhun. Leikin lopputuloksena syntyy läjä tavaraa puun juurelle sekä persoonallisesti koristeltu pihakoivu. Yksi hulavanne koristi koivua koko viime talven. Leikki on luvallinen, koska koivu aiotaan kaataa lähiaikoina. Oksilla ei ole niin väliä. Innokasta touhua on ilo katsella. Joskus muistavat myös kerätä tavarat takaisin varastoon.
Toista leikkiä seurasin taas tänään. Ulos ripustetaan riippumatto. Sisältä kerätään kaikki mahdolliset pehmolelut ja kannetaan riippumattoon. Kaksi lasta sulloutuu lelujen sekaan ja kolmas antaa vauhtia. Jos leikissä on vain kaksi: oma poika ja naapurin tyttö, juoneksi tulee kotileikki. Lelut ovat "pariskunnan" lapsia. Suosittua on myös kehittää leikistä "hautaamisversio", jossa yksi tai kaksi lasta haudataan lelukasan alle. Ylösnousemus on vaikuttava. Ei tässäkään leikissä aikuisten mielestä juuri järkeä ole. Usein käy niin, että illan tullen äiti saa esittää joulupukkia, joka kantaa valtavaa riippumattosäkkiä ja kaataa siitä lattialle leluröykkiön. Kuitenkin katselen leikkiä ilolla. Mikä vimma ja vauhti! Mikä taito luoda yhteistä leikkiä, sopia koko ajan uusia sääntöjä, joihin kaikki ovat tyytyväisiä! Mikä esikuva aikuisten työmaille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit! Useimmille lienee helpointa valita "nimetön" ja kirjoittaa oma nimi viestin loppuun.