Arkista vessa-asiaa. Sähköpostiini vastattiin: "on jo toimitettu vuoden tarve". Kyselin siis lisää kaupungin kustantamia vaippoja tytölle. Toista laatua saadaan. Toisen kiintiö on täynnä.
Väistämättä heräsi ihmetys. Kuinka joku tuntematon hoitaja Tapiolan terveyskeskuksessa voi tietää, että lapsemme ei enää tänä vuonna "tarvitse" kyseisiä vaippoja. Oikeampi termi olisi 'kiintiö' tuon 'tarve'-sanan sijaan. Eikä ollenkaan pieni juttu. Jos meille vammattomille jaettaisiin vessassakäyntilupia 5/vrk niin, että ripulipäiviä varten pitäisi säästää vessakäyntejä ennakkoon, niin jopas olisi mielenkiintoista. Ja kukahan siihen suostuisi?
Vaippojen määrä pitää kiintiöidä kuulemma sen vuoksi, että muuten jotkut keräisivät niitä kotiinsa mahdottomia määriä. OK. Ja jos tarvitsee enemmän, niin voi toki ostaa. OK. Mutta samalla määritellään vammaisuudelle enimmäismäärä. Kun yhdeksänvuotiaamme tutustuu maailmaan vauvan lailla laittaen suuhunsa kaiken löytämänsä, niin ripulipäiviä riittää ja vaippoja kuluu. Vammaispalvelu kattaa vaippojen käytön siihen rajaan saakka kuin vammaton niitä tarvitsisi.
Tämä on vähän sama asia kuin se taistelu jota olemme käyneet jo kuusi vuotta vaatiessamme kaupungilta tilapäishoitopaikkaa lapselle. Paikka olisi Rinnekodissa, mutta sinne ei voida ottaa, koska kehitysvammaisemme ei saisi olla niin kehitysvammainen. Tarve on määritelty osastoilla ja jos ei sovi siihen määrittelyyn niin "Voi, voi..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit! Useimmille lienee helpointa valita "nimetön" ja kirjoittaa oma nimi viestin loppuun.