Kotimaa-lehti 15.1. kertoi teol. maisteri Janne Rissasen mahdottomasta tiestä kuurojen papiksi. Ei onnistu, koska on kuuro. Voi nolous ja häpeä, tätä meidän kirkkoa - osallisuuden yhteisöä!!
Janne on töissä kirkossa, ruotsinkielisen kuurojen papin sijaisena. Mutta vihkimystä ei tipu, koska mies ei puhu suomea. Kirkkolaki vaatii suomen kielen taitoa - puhetta. Ja sopii kirkon papeiltaan vaatiakin, monenlaista taitoa ja ominaisuutta.... Mutta perin antiikkiselta tuntuu ajatus, että viittomakieli ei olisi kelvollinen kieli papille. Suomen kieltä puhuvista aika moni bimbo ja änkyrä on läpäissyt seulan.
Näytti olevan keskustelua siitä, onko viittomakielellä toimitettu ehtoollinen pätevä. http://uskojarukous.net/phpBB2/viewtopic.php?t=2935 Kaikenlaista voi aikansa kuluksi puntaroida. Minusta nyt vaan olisi mahdottoman luontevaa, että kuuro pappi olisi kuuron seurakunnan paimenena - miksei kuulevankin. Henk.koht avustaja tai tulkki tarpeen mukaan matkaan ja ei kun hommiin. Ihan turhaan vedotaan sielunhoito- ja rippikeskusteluihin... Kuinka salaisuudet vaarantuu... Höpö, höpö. Puhuvat papit ne vasta iso riski on! Ja aika moni viittomakielentaidoton seurakuntalainen osaa kirjoittaa...
Onhan se tietysti aika pelottavaa, jos kaiken maailman vammaiset rupeaa häärimään kirkossa. Nehän on sitä varten, että me voidaan armollisesti palkata niille erityistyöntekijä ja pitää ne ruodussa.
Jos kuuroudun, niin menetänhän pappisoikeuteni, eikö niin?!
En mahda mitään sille, että tunnen sympatiaa ihmisen puolesta, jonka pappisvihkimystä Kotimaa-lehti edistää. Kun itse kävelin Kuopion kapituliin keväällä 1988, piispa kieltäytyi vihkimästä minua, koska en osannut luetella kaikkia hiippakunnan emeritus-piispoja enkä muistanut Kalajoen käräjien vuosilukua. Serkkutyttö oli Kotimaa-lehdessä töissä. Hän kuuli asiasta ja lehdestä soittivat silloiselle Kuopion piispalle: "Meillä menee huomenna painoon lehti... siellä lukee, että kieltäydytte vihkimästä naista." Siinä samassa kääntyi piispan pää, muuttui lehden sisältö, ja kandidaatti Sankari sai kirkon vokaation pappisvirkaan. Että niin lujalla pohjalla tässä virassa ollaan. Tervetuloa, jannet, kyllä kirkon kutsu kantaa, vaikka se tulisikin soraäänten kera.
Janne on töissä kirkossa, ruotsinkielisen kuurojen papin sijaisena. Mutta vihkimystä ei tipu, koska mies ei puhu suomea. Kirkkolaki vaatii suomen kielen taitoa - puhetta. Ja sopii kirkon papeiltaan vaatiakin, monenlaista taitoa ja ominaisuutta.... Mutta perin antiikkiselta tuntuu ajatus, että viittomakieli ei olisi kelvollinen kieli papille. Suomen kieltä puhuvista aika moni bimbo ja änkyrä on läpäissyt seulan.
Näytti olevan keskustelua siitä, onko viittomakielellä toimitettu ehtoollinen pätevä. http://uskojarukous.net/phpBB2/viewtopic.php?t=2935 Kaikenlaista voi aikansa kuluksi puntaroida. Minusta nyt vaan olisi mahdottoman luontevaa, että kuuro pappi olisi kuuron seurakunnan paimenena - miksei kuulevankin. Henk.koht avustaja tai tulkki tarpeen mukaan matkaan ja ei kun hommiin. Ihan turhaan vedotaan sielunhoito- ja rippikeskusteluihin... Kuinka salaisuudet vaarantuu... Höpö, höpö. Puhuvat papit ne vasta iso riski on! Ja aika moni viittomakielentaidoton seurakuntalainen osaa kirjoittaa...
Onhan se tietysti aika pelottavaa, jos kaiken maailman vammaiset rupeaa häärimään kirkossa. Nehän on sitä varten, että me voidaan armollisesti palkata niille erityistyöntekijä ja pitää ne ruodussa.
Jos kuuroudun, niin menetänhän pappisoikeuteni, eikö niin?!
En mahda mitään sille, että tunnen sympatiaa ihmisen puolesta, jonka pappisvihkimystä Kotimaa-lehti edistää. Kun itse kävelin Kuopion kapituliin keväällä 1988, piispa kieltäytyi vihkimästä minua, koska en osannut luetella kaikkia hiippakunnan emeritus-piispoja enkä muistanut Kalajoen käräjien vuosilukua. Serkkutyttö oli Kotimaa-lehdessä töissä. Hän kuuli asiasta ja lehdestä soittivat silloiselle Kuopion piispalle: "Meillä menee huomenna painoon lehti... siellä lukee, että kieltäydytte vihkimästä naista." Siinä samassa kääntyi piispan pää, muuttui lehden sisältö, ja kandidaatti Sankari sai kirkon vokaation pappisvirkaan. Että niin lujalla pohjalla tässä virassa ollaan. Tervetuloa, jannet, kyllä kirkon kutsu kantaa, vaikka se tulisikin soraäänten kera.
Blogisi on todella mielenkiintoinen, joten lisäsin blogisi linkin oman blogini Lukemista-laatikkoon. :)
VastaaPoistaKuurouden ei pitäisi olla haitta pappisvirassa kuten ei minkään muunkaan ominaisuuden. Kuitenkin sanoma ja siitä kertominenhan on tärkeintä. Sitä paitsi viittomakieli on yksi Suomessa elävien vähemmistöjen kieli siinä missä esim. ruotsi, venäjä tai saamen kieli.
Elina, sait kunnian olla eka kommentoija blogissani! Kiva, että jätit puumerkkisi. Vilkaisin blogiasi ja ilahduin. Ihanaa nähdä kirjoitettuna mm. aito joutsalainen termi "köpsä". Myös ajatus omien jouluvieraiden majoittamisesta viehätti, vaikka meillä ei ole tungosta yövieraista ollutkaan.
VastaaPoistaNiin, tuo viittomakieli-juttu on vähän sama kuin kuvittelisi, että joukko heteroseksuaaleja kokoontuisi pohtimaan, onko homoseksuaalisuus OK. Sehän olisi ihan hassua sellainen... etä enemmistö kuvittelee voivansa puhua vähemmistön suulla... ja jos se vielä tapahtuisi kristillisessä kirkossa...
Hei Sari,
VastaaPoistamietin tuossa blogiasi lukiessani, että tunneko minä sen serkkusi, joka Kotimaassa silloin oli, ennen kuin tajusin, että minähän se olin. Enpä tuotakaan muistanut, mutta olen siis saanut jotain hyvää joskus aikaan...
Maija
Nolottaa, Maija, että luet asiasta täällä! Tosin tuo tapa, miten vihkimys aikanaan tuli, on jäänyt itseltänikin unohduksiin - nyt tuli mieleen kesken blogin kirjoittamisen, kun huomasin, että tässähän on jotain tuttua... Kunnon kiitoksen olisit kyllä ansainnut - ehkä joskus keksin...
VastaaPoista