Kasvata lasta hyvällä
Kristityksi kastetulla lapsella on oikeus saada kristillistä kasvatusta. Se kasvatus on monille iltarukous, joulukirkko ja enkelitaulu, mutta laajemminkin aihetta voi katsella. Vaikkapa seitsemän perinteisen hyveen näkökulmasta:
Viisaus
Tietoa tulvii lapsen ulottuville riittämiin, mutta viisaus on enemmän. Elämänviisauden karttuminen vaatii aikaa. Kiireen kitkeminen ja viisaiden sanojen viljely ovat kasvattajan työtä. Arvokeskustelut lapsen kanssa tuovat tähtihetkiä aikuisellekin.
Rohkeus
Kristillinen usko lähti liikkeelle, kun arkoja ja pelokkaita rohkaistiin. Raamatussa pieni poika antoi eväänsä Jeesuksen käsiin, myrsky tyyntyi ja Ylösnoussut tuli lukkojen läpi. Aikuisten tehtäviin kuuluu omien pelkojen perkaaminen, niin että ne eivät turhaan siirry perikunnalle. Rohkeutta on montaa lajia – löydä lapsesta sisäinen peppi pitkätossu.
Oikeamielisyys
Terve omatunto on yksi varustus, jonka soisi jokaiselle itsenäistyvälle nuorelle. Oikeuden tunto kasvaa lapsen mukana. Lelua ei oteta toisen kädestä, karkit jaetaan tasan. Ja vuosi vuodelta, monen erehtymisen jälkeen kasvaa syvempi näkemys: olen toteuttamassa oikeutta myös heikommilleni.
Kohtuus
Kuinka varjelen lasta tässä äärimmäisyyksiä hakevassa ja täydellisyyttä ihannoivassa kulttuurissa? Kaikki eivät voi voittaa ja kaikkea ei kannata kokeilla itse. Kohtuuteen on hyvä pyrkiä ja tyytyä. Moni joutuu myös sysäämään pientä keisaria valtaistuimeltaan – kaikella rakkaudella. Jotta jokaisella perheenjäsenellä olisi kohtuus.
Usko
Sanotaan, että uskon äidinkieli on rukous. Iltarukouksen voi lukea lapsen kanssa jo ennen syntymää! Ja siitä on hyvä jatkaa. Päivän tapahtumat kertautuvat luontevasti rukouksen myötä. Lapsen usko rukouksen voimaan ja ihmeisiin voi hämmentää aikuista, mutta ollaan siinä sitten ymmällämme ja ihmetellään. Sehän on hyvä osa.
Toivo
Kristillinen usko suuntaa eteenpäin. Tunnelin päässä on aina valoa, edes kuolema ei lopullisesti pidä meitä otteessaan. Kristillinen toivo on armollista: tulevaisuus ei olekaan vain ihmisten varassa. Pyhällä huolettomuudella olkoon sijansa pienen ja suuremman kristityn arjessa. Sunnuntai on hyvä päivä sen opetteluun.
Rakkaus
Lapsilla on taipumus syntyä rakkaudesta ja hämmästyttävä taito sekä herättää että koetella rakkautta. Lapsenkin tehtävä on rakastaa lähimmäistään ja Jumalaa. Aikuisen haaste on rakastaa lasta silloinkin kun ei jaksaisi, katsoa lämpimästi maitolasinsa kaatanutta. Väsymyksen ja kiukunkin keskellä muistuttaa itseään: lapsi on valtava aarre.
Kristityksi kastetulla lapsella on oikeus saada kristillistä kasvatusta. Se kasvatus on monille iltarukous, joulukirkko ja enkelitaulu, mutta laajemminkin aihetta voi katsella. Vaikkapa seitsemän perinteisen hyveen näkökulmasta:
Viisaus
Tietoa tulvii lapsen ulottuville riittämiin, mutta viisaus on enemmän. Elämänviisauden karttuminen vaatii aikaa. Kiireen kitkeminen ja viisaiden sanojen viljely ovat kasvattajan työtä. Arvokeskustelut lapsen kanssa tuovat tähtihetkiä aikuisellekin.
Rohkeus
Kristillinen usko lähti liikkeelle, kun arkoja ja pelokkaita rohkaistiin. Raamatussa pieni poika antoi eväänsä Jeesuksen käsiin, myrsky tyyntyi ja Ylösnoussut tuli lukkojen läpi. Aikuisten tehtäviin kuuluu omien pelkojen perkaaminen, niin että ne eivät turhaan siirry perikunnalle. Rohkeutta on montaa lajia – löydä lapsesta sisäinen peppi pitkätossu.
Oikeamielisyys
Terve omatunto on yksi varustus, jonka soisi jokaiselle itsenäistyvälle nuorelle. Oikeuden tunto kasvaa lapsen mukana. Lelua ei oteta toisen kädestä, karkit jaetaan tasan. Ja vuosi vuodelta, monen erehtymisen jälkeen kasvaa syvempi näkemys: olen toteuttamassa oikeutta myös heikommilleni.
Kohtuus
Kuinka varjelen lasta tässä äärimmäisyyksiä hakevassa ja täydellisyyttä ihannoivassa kulttuurissa? Kaikki eivät voi voittaa ja kaikkea ei kannata kokeilla itse. Kohtuuteen on hyvä pyrkiä ja tyytyä. Moni joutuu myös sysäämään pientä keisaria valtaistuimeltaan – kaikella rakkaudella. Jotta jokaisella perheenjäsenellä olisi kohtuus.
Usko
Sanotaan, että uskon äidinkieli on rukous. Iltarukouksen voi lukea lapsen kanssa jo ennen syntymää! Ja siitä on hyvä jatkaa. Päivän tapahtumat kertautuvat luontevasti rukouksen myötä. Lapsen usko rukouksen voimaan ja ihmeisiin voi hämmentää aikuista, mutta ollaan siinä sitten ymmällämme ja ihmetellään. Sehän on hyvä osa.
Toivo
Kristillinen usko suuntaa eteenpäin. Tunnelin päässä on aina valoa, edes kuolema ei lopullisesti pidä meitä otteessaan. Kristillinen toivo on armollista: tulevaisuus ei olekaan vain ihmisten varassa. Pyhällä huolettomuudella olkoon sijansa pienen ja suuremman kristityn arjessa. Sunnuntai on hyvä päivä sen opetteluun.
Rakkaus
Lapsilla on taipumus syntyä rakkaudesta ja hämmästyttävä taito sekä herättää että koetella rakkautta. Lapsenkin tehtävä on rakastaa lähimmäistään ja Jumalaa. Aikuisen haaste on rakastaa lasta silloinkin kun ei jaksaisi, katsoa lämpimästi maitolasinsa kaatanutta. Väsymyksen ja kiukunkin keskellä muistuttaa itseään: lapsi on valtava aarre.
Juuri näin ja hienosti ilmaistuna! Nämä teesit pitäisi tulostaa jääkaapin oveen, vessan peiliin ja laittaa ponnahdusikkunana työpaikan tietokoneelle. Ennen töistä pääsyä olisi pakollinen muistutus kuinka viettää ilta, se arkiviikon ainoa yhteinen aika lasten kanssa.
VastaaPoista